3. tunti (to 3.11.2016 klo 17.00)

Pipopäinen mies kantoi puomeja kentällä, kun talutin Romon kaartoon. Puomeja, mikä meinaa esteitä – voi herranjestas.. Mikähän minuun oli mennyt.

"Mä en olekkaan tälle ryhmälle vielä opettanut mutta muistatte mut varmaan ensimmäisen tunnin tutustumiskeskusteluista. Mä olen siis Mika, entinen kenttäratsastaja. Siirryin puskaponeiluun vuosia sitten ja hommasin samalla tuon Eiran, sinä siellä selässä - sä olet mun silmätikkuna. No ei vaiskaan, kyllä mä luotan mamman muidenkin käsiin", Mika naurahti ja osoitti leikkisästi etusormellaan Eiran selässä istuvaa ratsastajaa.

"No, se siitä alkuhölinästä, tänään mennään vähän kavaletteja ja ensviikolla mä pidän teille myös tunnin - Jennalla on vähän salasia menoja. Otetaas ohjat ja ravatkaa kevyttä ravia oikeessa kierroksessa, muistakaa kattoo teijän istunta ja kevennys kuntoon ja kantapäät alas!" Mies jatkoi ja siirtyi sitten kentän laidalta takaisin toisen pitkän sivun vierelle kasaamaan kavaletteja. Romo tikitti allani kuin aikapommi ja ravin nosto oli vauhdikas. Eikä se ollut mikään ihme, olihan herralla ollut edellisinäkin päivinä virtaa, vähän liiaksikin. Käänsin muutaman voltin korjatakseni välimatkoja, ja hiljensin hieman Romon vauhtia.

"Kristian, älä jännitä. Rentoudu ja vaikka siinä orissa on nyt vauhtia, niin ratsasta silti eteenpäin. Ota se hetkeksi ympyrälle ja mieti mitä teet selässä. Muista taivutus" komento kävi ja siirryin kentän toiseen päähän ympyrälle säätäen ravia parempaan suuntaan. Pääsin kuitenkin nopeasti miehen valvovan silmän alta kun tuo antoi luvan jatkaa normaalisti eteenpäin.

Mika pisti meidät kevyeeseen istuntaan ravissa, ja neuvoi, kuinka pidämme tasapainomme. Hän kävi tarkkaan läpi kaikkien kevyttä istuntaa ja huomasi, että käteni olivat erinomaisen rennot ja ohjastuntuma hyvä, kerrankin. Innostuin kehuista ehkä vähän liikaakin, pitäen silti huolta että koko muu vartalo pysyi mukana.

"Eiköhän siirrytä hetkeksi käyntiin ja kuunnellaan seuraavat ohjeet!" Mika lopulta totesi, ja laskin ratsuni käyntiin. Annoin hieman vapaampaa ohjaa mutta pidin kuitenkin hevosen hallinnassani. Hän oli kasannut keskihalkaisijalle muutaman toisesta päästä ylhäällä olevan puomin ja pitkille sivuille kavaletit.

"Lähdetään niin että tuolta toisesta päästä lähdette kevyessä istunnassa ravissa puomien yli. Puomien jälkeen nostetaan harjoituslaukka, hypätään kavaletti ja käännetään tuonne kulmaan vielä voltti jonka aikana hiljennetään taas raviin. Ja sitten uudestaan halkaisijalle. Ja jotta ei olis ruuhkaa niin joka toisella kierroksella jatkatte laukassa kavaletin ja voltin jälkeen toiselle pitkälle sivulle, josta tuutte sitten laukassa tai ravissa tänne mun päähän ja jatkatte suoraan kavaletille laukassa. Eli mun kohdalla nostetaan laukka jos tullaan ravissa", Mika latelee pitkät ohjeet meille, ja tehtävä kuulostaa mielestäni ihan hyvältä. Hyppääminenhän ei tosiaan ole meidän juttu, mutta eiköhän me yhdet kavaletit selätettäisi.

Kun pääsin ravissa keskihalkaisijalle, nousin ylös satulasta ja ohjasin hevosen keskelle puomeja. Ratsuni ylitti puomit reippaasti, nostaen jalat korkealle ja sain nostettua laukan heti puomien jälkeen. Käännös oli tiukka, mutta Romo pysyi laukassa kavaletin lähestyessä.

Hetken tehtävää tehtyämme se alkoi sujua - saan Mikalta toruja esteistunnastani, mutta pystyikö parempaa suoritusta odottamaan miltei vannoutuneelta kouluratsastajalta? Nuo sanat vielä päässäni unohdin keskittyä laukkakavalettiin ja Romo hyppäsi yllättäen jättiloikan niin että horjahdin selässä. Hevonen lipsahti käsistäni ja kiihdytti laukkaansa – tottuneena pyrähdyksiin sain orin nopeasti takaisin hallintaan. Loppupeleissä päädyimme seisomaan pylly keskustaan päin, turpa kentän nurkassa. Mika katsoi meitä ihmeissään ja kehtasi vielä kysyäkkin. Katsoin tuota vain toivottomasti ja sain miehen naurahtamaan.

Otimme hetken käyntiä, kun Mika siirteli kavaletteja ja rakensi meille uutta tehtävää. Nopeasti pääsimme kuitenkin jatkamaan. Tällä kertaa ratana oli kentänkokoinen kahdeksikko, jolle opettaja oli asettanut neljä kavalettia - tavallaan kahdeksikon palleroiden kyljille. Oli aika kokeilla myös laukanvaihtoa.

Ratsastimme kaksi kerrallaan kahdeksikkoa, muiden odotellessa tyhjissä tiloissa käynnissä. Pääsin radalle toisen ratsukon kanssa. Hevonen on reippaalla päällä ja ratsastajalla oli vaikeuksia pitää tuo hallinnassa. Minulla ja Romolla meni kohtalaisesti – voisi sanoa, ettei nämä kavaletit olleet vieläkään se meidän juttu, vaikka orilla kyllä oli virtaa. Pääsimme suurimmaksi osaksi kavalettien yli sopivassa tempossa ja keskeltä, mutta toisinaan Romo päätti innostua (ihan kuin tamma ei olisi tunnilla ollut jo aikaisemmin) Riitun läsnäolosta ja keskittyminen herpaantui meillä kummallakin.

Kavalettitehtävän jälkeen otimme vielä ravia kevyessä istunnassa (halleluja jaloille), ja laskimme lopulta käyntiin pitkille ohjille.


o Millainen fiilis sinulla oli ennen tuntia? Entä tunnin aikana ja sen jälkeen?

Olihan kavaletit maahan kaivettuihin puomeihin verrattuna ihan hyvää vaihtelua ja varmasti aiomme ratsastaa toistekkin kavalettitehtäviä, mutta eihän se siltikään meidän juttu ollut. Jo ennen tuntia päässä pyöri, että mitä ihmettä me tällä tunnilla tehtiin.

o Piditkö tehtävistä - jos et, mikä tökki?

Kuten ylempänä mainitsin, me ollaan taidettu mennä pelkästään niitä maahankaivettuja puomeja, niin kavalettitehtävä oli meille vähän uutta. Ihan hauskaa huvia se silti oli.