patrician spin-offit

Säpsähdin valkean värisellä sohvalla ja nostin vastustellen katseeni televisiossa pyörineestä Keeping Up With The Kardashianista. Painettuani ohjelman stopille mä katsahdin mun veljeen päin hieman kysyvästi.

"Missäs sun omas on?" mä tyydyin kysymään ja käännyin sohvalla niin, että näin ylemmällä tasolla seisovan veljeni. 

"Varikolla, siinä on jotain häikkää", nappisilmä vastasi ja päästin tarkoituksellisen syvän huokauksen lipumaan huulteni välistä. 

"Onko tänään jossain jotain?" mä tiedustelin yhtä aikaa syntyneeltä nuorelta mieheltä. Me vietettiin paljon aikaa samoissa porukoissa, olihan meillä tietenkin omatkin kaverit mutta suurin osa me molemmat tunnettiin. Paquito tuns mun parhaat kaverit Sierran ja Fionan, seurustelikin vielä jälkimmäisen kanssa. 

"Alil on jotkut tupareiden kaltaset, lähetsä messiin?" 

Multa ei tosiaankaan montaa kertaa tarvinnut kysyä, ja me sovittiin Paquiton kanssa, että me lähdettäisiin tunnin kuluttua. Noin  neljäkymmentäviisi minuuttia ennen lähtöä mä kietouduin kylpytakkiini ja menin makuuhuoneeni kylpyhuoneeseen, sytytin valot ja kaivelin laatikoista meikit. Mä tein nopeasti naamalleni taikoja, ja kun mä olin saanut viimeisetkin highlighterit poskipäille, kello oli jo uhkaavan paljon. Tiukat ja tummat, reikäiset farkut ja punainen, korkealla kauluksella oleva hihaton croptop löysivät äkkiä tiensä mun päälle ja kengät puettuani mä olin valmis - alakerrassa rakas veljeni kuitenkin jo odotti, vaikka meidän lähtöön oli vielä oikeesti kymmenen minuuttia.
"Saanko mä ajaa?" poika kysyi ja mä kulmaani kohottaen puistelin päätä - kun mä auton olin vihdoin hommannut, en mä kenenkään rasvanäpin siihen antanut koskea. 

Meillä meni noin puol tuntia ajaa Alin, oikealta nimeltään Alejandron luokse. Me tunnettiin äidin latinopiirien kautta suurin osa alueen rikkaista latinokakaroista, ja meidän ystäväpiiri koostuikin suurimmaksi osaksi heistä - me tunnettiin jotenkin olomme kotoisaksi, kun pystyimme käymään keskustelua myös omalla äidinkielellä, ja useimmat niistä tajus mitä me käytiin milloinkin läpi. Tottakai meillä oli myös läheisiä ihan perisuomalaisia kavereita, jotka sitten taas olivat aina kovinkin vittuuntuneita kun me puhuttiin espanjaksi.
Ali oli 21-vuotias espanjalaissyntyinen nuori herra, joka opiskeli kauppakorkeassa ja oli vihdoin päässyt muuttamaan vanhempiensa luota. Vanhemmat asuivat aika lähellä meitä, ja Ali olikin muuttanut lähemmäs keskustaa. Kun me saavuttiin kyseisen mieshenkilön luokse, siellä oli jo muutama henkilö ja me mahduttiin mainiosti mukaan illanviettoihin. 
"Aika makee tää sun kämppäs", mä istuuduin suurikokoiselle sohvalle ja katselin ympärilleni - asunto oli tosiaankin tilava, olohuoneessa oli korkeat ikkunat ja keittiö kiilsi uutuuttaan. 
"Joo ja sun pitäis kokeilla tota saunaa, se on ihan huippu. Eikä tossa parvekkeessakaan mitään vikaa oo, näkee mukavasti ympärilleen", Ali selosti samalla kun kaateli keittiön ja olohuoneen erottavalla tasolla oleviin laseihin kuohuvaa.
"Onko tänne paljonkin porukkaa tulossa?" Paquito kysyi kietoutuneena jo tyttöystäväänsä. Paikalla olivat siis meidän lisäksi Fiona ja Sierra, Alin veli Arman ja mulle vielä ihan vieras tuttavuus, joku Alin ja Armanin ystävä mitä luultavammin. Selvisi, että paikalle ei odoteltu kuin muutamaa ihmistä enää, paria kaveria ja Armanin ja Alin kolmatta veljeä tyttöystävineen.

Kun me oltiin saatu ne pari kaveria paikalle, raahattu muutama rahintapainen istumapaikoiksi ja juotu parit kuohuvalasit tyhjiksi, me päädyttiin pelaamaan jotakin peliä, jossa oman vuoron koittaessa sai valita, joiko keskelle pöytää laitetun shotin vai vastasiko rehellisesti toisten esittämään kysymykseen. Me ehdittiin pelata ihan muutama kierros, ennenkuin ovisummeri keskeytti hauskanpidon.
"Se on mitä luultavammin Andi ja Eveliina", Ali hyppäsi ylös ja raivasi tiensä sohvalta ovelle.
Kuultiin oven käyvän ja meni hetki, ennenkuin olohuoneen puolelle astui Alin ja Armanin näköinen, heitä kuitenkin nuorempi mies, vierellään tummahiuksinen nuori nainen - selvästikkin Eveliina. Sillä oli päällä harmaa, ihoa myötäilevä mekko jonka helma ylettyi vähän polvien alapuolelle, ja jalat olivat paljaat. Kasvot oli meikattu siististi ja huolellisesti, mitä mä nyt tänne asti näin. Enkä mä tiedä mitä mä oikein koin tai tunsin, mutta vatsanpohjasta otti ja rinta tuntui syttyneen tuleen.

Koko pelin ajan mä vilkuilin Andin tyttöystävän suuntaan, yrittäen järjellä ajatella että enhän mä missään nimessä voinut iskeä silmää hyvän kaverin veljen muijaan. Mä uskottelin itselleni, että tää kaikki johtui vaan humalatilasta, jota olin pikkuhiljaa saavuttelemassa. Olihan mun pakko myöntää, että tuo Eveliina oli helvetin hyvän näköinen ja mitä pidemmälle ilta meni, sitä paremmin tutustuimme. Siinä vaiheessa kun humalatila oli jo mahdollisesti suuri, me tultiin hyvin juttuun ja juteltiin (ja tanssittiin) kuin oltaisiin tunnettu kauemminkin. 

"Anna mä tanssin kulta sun kanssa", Eveliinan takaa kuului hispaanomiehen matala ääni ja nainen irrotti kätensä mun lantiolta. Mä virnistin toiselle samalla kun itsekkin irrottauduin tanssitettavastani, ja selvitin reittini sohvalle Sierran viereen.
"Patu sä olet ihan vitun kännissä", nuori nainen tokaisi mulle ja naurahdin, kurotellen sohvapöydällä olevaa lasia. Tosiasiahan oli, että ei mulla niin kamalan korkeaa humalaa enää ollut, kyllä tunsin etten selvinpäin ollut mutta en todellakaan myöskään missään kaatokännissä. Järki ja ajatukset kulkivat kyllä aika suoraan, mutta mä en missään vaiheessa estänyt itseäni silti koskemasta nuorta naista.
"Ihan miten vaan, kyllä mä tajuan mitä tapahtuu", mä hörppäsin kulauksen ja sain sen juuri ja juuri nielaistua, kun Fiona juoksi mun eteen, velirakas perässään. 
"Anna mä tanssin sulle muru", vaaleaihoinen blondi töksäytti ja alkoi sitten esittelemään osaamiaan tanssiliikkeitään mun edessä, Paquiton seuratessa taka-alalta huvittuneena.
"Tää ainakin on juonut pari liikaa."

Me oltiin Paquiton kanssa saatu eräs meidän ystävä ajamaan meidät kotiin mun autolla - samalla tuo saisi jäädä meille yöks ja mä heittäisin toisen kotiin aamulla. Ehkä vartti ennenkuin tää kyseinen kaveri saapui Alin oven taakse, mä seikkailin itseni upouuden, Alin aijemmin kehuman parvekkeen ovelle. Työnsin oven auki, hoipertelin keskelle parveketta ja asetuin istumaan lattialla olevalle matolle. Noukin maasta topan punaista lämäriä ja sormilla pujotin yhden syöpäkääryleistä huulteni väliin. 
Mä ehdin vetää muutamat savut ennenkuin kuulin oven käyvän. Eveliina. Mä hymyilin naishenkilölle, seurasin tarkkaan katseellani tuon liikehdintää ja tyydyin lopulta tuijottamaan naisen jalkateriä tämän istuuduttua mun vierelle.
"Kenen noi on?" mustahiuksinen kysyi osottaen tupakoita, ja mä kohotin olkiani naurahtaen:
"Ei mitään hajua, mutta polta pois vaan."
Me juteltiin niitä näitä savukkeiden palaessa hiljalleen lyhyemmiksi. Kun mä olin saanut tupakkani poltettua, tumppasin sen tuhkakuppiin ja hetken mielijohteesta aloin kurottelemaan Eveliinan vierellä olevaa siideripulloa itselleni. Mä en kuitenkaan koskaan saanut juotavaa, sillä kumartuessani kohti pulloa mä kohtasin Eveliinan ruskeat silmät, jotka intensiivisesti seurasivat mun touhuja. Mä pysähdyin sillä sekunnilla, jäin katsomaan naista ja tunsin rintakehässä vahvaa poltetta. Enkä mä sitten enää mahtanut sille mitään, että me tunnuttiin joka sadasosa lähentyvän toisiamme, kunnes mä tunsin naisen huulet omillani. Vielä kerran Eve katsoi mua silmiin, ennenkuin sulki omansa ja suuteli mua.

Ahnaasti naista suudellen mä yritin imeä itseeni lisää ja lisää tuota kaunista ja niin hurmaavaa maanpäällistä olentoa. Värähdin joka kerta kun tuon kieli kävi mun suun puolella, luontevasti mun käteni liikkui tuon käsivarrella. Vaikka suudelman tahti ei mikään kiirehtivä tai turhan nopea ollutkaan, musta tuntui että kaikki meni liiankin äkkiä. Jokainen huulen liikutus muuttui toiseksi aivan liian nopeasti, jokainen kosketus toisen kieltä omallani muuttui liian äkkiä takaisin tavalliseen suudelmaan. Mutta silti mä nautin siitä, mitä nyt siinä humalatilassa kykenin selväjärkisesti nauttimaan.

"Patu Menna on täällä", Paquiton huudahdus sisältä pakotti mut vetäytymään irti naisesta. Mä olin kuitenkin lähellä tuon kasvoja, hymyilin pienesti ja totesin hiljaa että mun oli mentävä. Eveliina nyökkäsi pienellä eleellä ja kurotteli vielä kerran välimatkan meidän välillä umpaan, painoi hellän suukon mun huulille ja päästi mut sitten menemään. Mä nousin vastahakoisesti ylös lattialta, virnistin istumaan jääneelle naishenkilölle ja painoin parvekkeen ovenkahvan alas, siirtyen takaisin sisätilaan. Vilkaistuani vielä kerran taaksepäin mä hymähdin pienesti ja päädyin lopulta ovelle, jossa Paquito, Fiona ja Menna odottivat jo kärsimättöminä. Ihan taivaissa leijuen mä vedin kengät jalkaan, jätin Alin asunnon taakseni ja kuvittelin etten enää koskaan tulisi tuota niin puoleensavetävää naista kohtaamaan. Mutta kuinka väärässä mä olinkaan.