Roolaid eli Ruu

Läsipäinen hevonen seurasi mua kaartoon, ja katseli kiinnostuneena ympärilleen kun kiristelin tuon vyön ja laskin jalustimet. Me oltiin oltu tallissa esittely- ja aloituspuheella ja päästiin aloittamaan hieman myöhemmin. Heitin ohjat kaulalle, ponnistin selkään ja säädettyäni jalustimet mulle sopiviksi mä kannustin ruunan liikkeelle. Löysin ohjin Ruu lähti löntystelemään kaviouraa pitkin, ja mä ehdin vilkaista kaartoon ja kentän muille laidoille - tunnilla oli viimekin vuonna vakiona käynyt Nelli, joka duunaili vielä jalustimien kanssa kaarrossa, vanhempi nainen joka käveli jo Karrin kanssa alkukäyntejä ja tuntematon naishenkilö tuntemattoman suomenhevosen kanssa. Viime vuonna vakiona käyneet kaksostytöt eivät siis tänä vuonna ainakaan aloittaneet kurssia vielä.

Kun kaikki olivat kiertäneet Jennan mielestä tarpeeksi uraa pitkin ohjin, me saatiin käsky alkaa ratsastamaan kaarevaa uraa vasemmassa kierroksessa. Oli siis suunnanvaihdon aika, ja Ruu löntysteli vastahakoisesti täyskaartoon. Me alettiin työstämään kaarevaa uraa ensin käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Ruu liikkui laiskasti ja sitä sai kokoajan patistella eteenpäin. Se tuntui myös kauhean jäykältä ja sen kanssa sai tosissaan työskennellä, että sen sai taivutettua edes jotenkuten kaarelle. Me oltiin Jennan kanssa onneks kuitenkin käyty pysähtymistä toissapäivänä läpi, joten se puoli multa sujui ihan hyvin ja me saatiinkin ruunan kanssa paljon kehuja - jopa mun käsien kannattelusta.

Ravailtuamme tehtävän jälkeen meille annettiin laukkatehtävä. Ensin tehtävänä oli vain laukata voltti ja sen jälkeen hidastaa käyntiin (pitkillä sivuilla tosin sai ravata tien tukkeeksi jäämisen estämiseksi). Ruu kaipasi jämeriä pohkeita ja sen kanssa sai hetken tapella, ettei se laskenut raviin heti voltille kääntyessämme. Käyntiin laskeutuminen sujui hyvin, mutta laukan kanssa sattui aina kaikenlaisia pikkuvahinkoja, joita jenna kritisoikin kovalla kädellä. 

Juuri kun sain Ruun laukkaamaan koko annetun alueen, aloimme tekemään tehtävää hieman eri tavalla. Laukasta tulikin laskea raviin ja sen kautta käyntiin, ja sitten kokeilla muutama askel pohkeenväistöä - seuraava ongelmamme. Ruu oli todella kankea ja sen kyllä sai väistämään, mutta varmasti mitään kovin kaunista se ei kuitenkaan ollut. Laukan pääsi kuitenkin aloittamaan edellistä reilusti aijemmin ja saimmekin ruunan kanssa yhteistyön pelaamaan pitkällä sivulla laukatessa.

Ratsastettuamme vielä loppuravit uran sisäpuolella saimme laskea käyntiin ja antaa löysää ohjaa hevosille. Taputtelin Ruuta loppukäyntien aikana ja rapsuttelin sitä harjanjuuresta, mistä se tuntuikin tykkäävän. Olihan tämä kokemisen arvoinen tunti ja saatiin me yhteistyö jotenkin jo pelittämään, kyllä voisin Ruulla mennä useamminkin.