oppinut kävelemään
I've made 23 posts.
I've ♥ 3 posts.
I am .
|
Post by Mila on Dec 4, 2016 10:34:23 GMT
Kirjoitetaankos me kuittaukset tähän vai hevosten omiin päiväkirjoihin?
|
|
Administrator
I've made 91 posts.
I've ♥ 6 posts.
I am .
|
Post by Jenna on Dec 4, 2016 12:47:17 GMT
Kirjoitellaan tänne niin pysytään ehkä hieman paremmin kartalla
|
|
oppinut kävelemään
I've made 23 posts.
I've ♥ 3 posts.
I am .
|
Post by Mila on Dec 4, 2016 16:37:26 GMT
Raotin varovaisesti silmiäni. Päässä jyskytti ja suussa maistui siltä, että joku olisi käynyt vääntämässä tortut (enkä puhu joulutortuista tällä kertaa) suuhuni. Hetken siinä kurkisteltuani tulin tulokseen, että nukuin Jennan olohuoneen lattialla peittoon kääriytyneenä, tyhjä olutpullo kädessäni. Loistavaa, ajattelin ja vääntäydyin istumaan. Sekalainen seurakunta ihmisiä nukkui myös sikinsokin huoneessa mitä mielenkiintoisimmissa asetelmissa, joten helpotuksekseni pystyin toteamaan, etten ollut ainoa, joka oli yösijakseen Jennan olohuoneen ottanut.
Muistikuvat eiliseltä olivat hatarat. Muistan kyllä kaiken siitä, kuinka koristelin Artun karsinaa joulunauhalla sekä parilla hassulla pallolla ja kuinka lähdimme siitä sisälle syömään puuroa sekä juomaan glögiä. Juttu oli talliporukan kanssa luistanut loistavasti enkä tuntenut oloani lainkaan ulkopuoliseksi, niin kuin alussa olin luullut. Tosin olimme kyllä tämän poppoon kanssa tulleet muutenkin juttuun heti kättelyssä, mutta aina oli hieman "outoa" lähteä juhlimaan sellaisten kanssa, joiden kanssa ei aikaisemmin ollut bilettänyt. Puurot syötyämme oli Jenna kaivanut karaokevehkeet jostain esiin ja sanonut, että halukkaat saisivat laulaa. Itse en vielä sillä hetkellä ollut sellaisessa kuosissa, että olisin kehdannut mikrofonin käteeni ottaa ja laulaa luikauttaa... Mutta hatara muistikuva on, että olin myöhemmin illalla hoilottanut oikein "kauniilla" äänelläni jonkun biisin. Rutto. Taisipa kyseessä olla "bravuurini" Puhu Äänellä Jonka Kuulen...
Nousin seisomaan ja pudotin peiton niille sijoilleen. Okei, vaatteet olivat päällä, mikä oli hyvä. En olisi ihmetellyt, vaikka nekin olisivat löytyneet jostain huoneen nurkasta. Laahustin keittiöön, jossa Jenna keitti kahvia. "Kas, heräsithän sinä! Haluatko kahvia?" Jenna kysyi hymyillen. "Nukkuvatko muut vielä?" "Nukkuu..." haukottelin ja otin käteeni Jennan ojentaman mukin. Istahdin pöydän ääreen ja huokaisin syvään. "Onko krapula?" Jenna naljaili. Ainakin päältä päin ei tallin omistajasta huomannut, oliko hänellä kankkusta. Näytti yllättävän pirteältä. "On. Onko kukaan nähnyt muistiani?" murahdin. "Se taisi jäädä tonne boolimaljan pohjalle..." Jenna nauroi ja viittoili tiskipöydälle, jossa kökötti tyhjä boolimalja. "Mitä ihmettä mä oon eilen tehnyt?" utelin huomatessani olkapäässäni jäätävän kokoisen mustelman. Auts. "Otit osaa tanssikilpailuun ja kaaduit päin jalkalamppua", Jenna hihitti. "Ei.. Paska... Menikö se rikki? Korvaan kyllä sulle uuden!" kauhistuin ja mietin, pystyisinkö ajatuksen voimalla katoamaan paikalta. "Ei mennyt", Jenna lohdutteli. Huh. Hyvä. Tuijotin kahvikuppiini ja yritin kerätä hataria muistikuvia yhteen kokonaiseksi filmiksi. "En juo enää ikinä", tuhisin. "En muista edes, milloin viimeks oon itteni juonut semmoiseen kuntoon, että en muistais mitään. Oon varmaan nolannut itseni ihan kokonaan..." "Nääh, sä leikit vain amoria ja yritit parittaa Kristiani kaikille", paikalle sattunut Kaisla tiesi kertoa. "Onnistuinko edes?" naurahdin huvittuneena. Jotenkin en nyt yhtään yllättynyt. "Siitä en tiedä", Kaisla kohautti olkiaan, mutta pieni hymy suupielessä kertoi, että eiköhän Kristian ollut jonkun naikkosen itselleen voittanut. Veikkaan Patua. Tai mistä minä tiedän. Saattoihan se olla Jenna tai Kaislakin, joka jätkän kainaloon oli yön kähmeessä päätynyt. Jenna oli taikonut jostain esiin voileipiä ja tarjosi niitä minulle sekä Kaislalle. Kohtaloa uhmaten nappasin yhden voileivistä käteeni ja hotkaisin sen alta aikayksikön. Toivottavasti se ei samaa tietä ulos tulisi ihan heti... Voileipä onneksi pysyi sisälläni enkä joutunut juoksemaan vessaan morjestamaan posliinipyttyä.
Siinä me rupattelimme tovin jos toisenkin ennen kuin päätin soittaa Jesselle, että tulisi hakemaan puliakkansa kotiin nukkumaan krapulaansa pois. Autoni saisi jäädä vielä yhdeksi yöksi tallipihalle, hakisin sen myöhemmin. Tänään minusta ei ollut kyllä auton rattiin... Tosin olo oli sellainen, että tiedä vaikka huomennakin olisin vielä krapulassa. Vanhuus ei tule yksin... Kävin vielä moikkaamassa Arttua ja viemässä sen tarhaan ennen kuin Jessen auto kaarsi pihaan ja mies viittoili minua hyppäämään kyytiin. "Oliko kivaa?" mies kysyi. "En muista."
|
|
Administrator
I've made 91 posts.
I've ♥ 6 posts.
I am .
|
Post by Jenna on Dec 8, 2016 17:04:27 GMT
Kello näytti lähemmäs viittä, kun Jenna raahasi suurta pahvilaatikkoa tallin varustehuoneeseen. Päästyään sisään nainen laski laatikon pöydälle, avasi kannet ja alkoi jo valmiiksi penkomaan joulukoristeita. Hän lajitteli pöydälle pariin kasaan muutaman ylimääräisen kuusennauhan käytettäväksi tallilaisille, kaataen loput pahvilaatikon sisällöstä suoraan sohvalle. ”Löytyykö?” Korpilaakso kuuli nuoremman siskonsa äänen satulahuoneen ovelta ja kääntyi ympäri, nähden Patrician toppatamineissaan ja parin muovikassin kera. ”En mä edes tiedä mitä mä etsin”, Jenna naurahti ja jatkoi sitten, katsahtaen siskonsa kantamuksiin:
”Sulla ainakin näkymä on kamaa. Meinasitko kaiken laittaa Riitun karsinalle?” ”Mä meinasin että voisin käydä koristelemassa pikkutallia kans, ehkä ovenpieliä ja vähän poikien koppien edustoja. Pitää sit kattoo jos ne ei kestä koristeita ni haen pois sieltä, mutta kun siellä nyt varmaan pitää alkaa ramppaamaan kun talleja tekee, niin pakkohan sielläkin on vähän olla joulutunnelmaa”, Patricia selosti ja Jenna nyökytteli päätään hyväksyvästi. Katseltuaan koristeita hieman jo valmiiksi nainen siirtyi tiskipöydän ääreen ja nosti esille paketin kaupan valmispipareita, niitä ohuen ohuita. Piparkakut piti järjestellä nätisti kippoon, glögi nostaa pöydälle valmiiksi ja kaivella pari kuppiakin, jos joku ei vielä niiden paikkaa kuivaushyllyltä ollut löytänyt.
Pian talliin tulvahti kirpeästä pakkassäästä tuulenvire Milan astuessa sisään ja kopistellessaan kenkiään. ”Moi!” nainen kajautti tervehdyksen juuri soimaan laitetun joulumusiikin sekaan. ”Moikka! Käy viemässä kamat vaan tonne varustehuoneeseen ja ota ihmeessä piparii ja glögii”, Jenna kehotti nuorta naista, joka poistuikin naisen näkökentästä oikeaan suuntaan. ”Mä meen ihan ekaks sinne pikkutalliin, otin muutaman nauhan tuolta”, Patricia ilmoitti heilutellen muovikassia tallinpitäjän edessä, vetäen sitten toppatakkinsa hupun päähän.
Tunnelma tallissa alkoi virittäytymään, kun paikalle saapui lisää porukkaa - niin että lopulta jokainen pikkujouluihin ja koristelutalkoisiin ilmoittautunut oli löytänyt tiensä Kaakkilaan. Tallikäytävän päästä katsottuna karsinoiden edustat muistuttivat jo kovasti jouluisia, niiden saatua vähän koristenauhoja ja kaiken maailman muita koristeita itseensä. Pikkusiskonkin hevosen Riitun karsinan edus oli täynnä kaikenlaisia koristeita, ja Patricia näyttikin erittäin tyytyväiseltä kyykkiessään muovikassillaan, huulten hyräillessä joululaulujen mukana. Tyttö näytti kuitenkin siltä, että ainakaan vielä ei tuo yhden yhtä tanssiliikettä päästäisi - ehkä tämä oli säästänyt parhaimmat muuvinsa vasta "jatkoille".
Riisipuuron tuoksu leijui yhä Jennan ja tämän avopuolison asunnossa, vaikka itse tuoksunlähde olikin hotkittu jo parempiin suihin ja pullot avautuivat olohuoneen puolella. Tallinpitäjä itse raivasi vielä hieman keittiötään siistimpään kuntoon, ennenkuin siirtyi muiden sekaan.
Jenna ei itse illan aikana ottanut kovinkaan paljon - ehkä senkin takia, että nainen tahtoi pysyä kärryillä mitä hänen asunnossaan illan aikana tapahtui. Tanssimista, karaokea ja kaikenlaista muutakin viihdykettä näkyi illan aikana olohuoneen puolella - näkyihän tuon Kristianin onnistuneen lämmitellä pikkusiskoakin hieman, niin kiinnikkäin tahtoivat loppuillasta viihtyä (eipä myöskään parin yllättämiseltä vältytty, kun nuoret olivat kiinni toisissaan keittiön puolella...).
"Eipä täällä kummempia tapahtunut, tuo ikean jalkalamppu otti vähän osumaa mutta ehjä se on - sun harmikses. Ehkä ens vuonna tuut pitämään meille jöötiä tänne niin pääsen minäkin nautiskelemaan!" Jenna nautiskeli aamukahviaan keittiön pöydän ääressä, puhelimen toisessa päässä olleen avopuolison kanssa jutellen. Meinasi naisella kyllä mennä kahvit väärään kurkkuun kun tuo säikähti olohuoneen puolelta kuulunutta kolahdusta, josta päätellen myös juhlaväki alkoi heräilemään - eikä missään maailman parhaassa kunnossa. Vaikka tallinpitäjä oli miehelleen uhonnutkin ensi vuonna juovansa oikein olan takaa, oli hän erittäin tyytyväinen vähäiseen alkoholin nautiskeluun katsellessaan krapulasta kärsivää porukkaa.
|
|