Administrator
I've made 91 posts.
I've ♥ 6 posts.
I am .
|
Post by Jenna on Mar 2, 2017 15:39:32 GMT
Pohjois-Karjalassa lomaillaan hiihtoloman merkeissä viikolla 10, jonka kunniaksi Kaakkila päättääkin kutsua kaikki koolle perjantaina 10. maaliskuuta maastoretken merkeissä! Palataan hetkeksi rentouttavan loman tunnelmiin, noustaan hevosten selkään ja kierretään rennoissa tunnelmissa kuvankauniita maisemia. Retki alkaa kello 12 Kaakkilan pihasta, ja kierrämme lähiseutuja suurimmaksi osaksi käynnissä ja ravissa, sään salliessa pääsemme kokeilemaan myös muutamia laukka-askelia vakaapohjaisella tiellä. Reittimme kulkee turvallisia pieniä teitä ja metsään tallautuneita polkuja pitkin, ja palaamme tallille noin kello 14 aikoihin, jolloin Jenna tarjoilee kotonaan kinkku- ja lohipiirasta sekä lämmintä kaakaota. Mukaan olet tervetullut omalla ratsullasi, ilmoittautuminen tapahtuu tähän keskusteluun kaavakkeella: nimesi - ratsusi lempinimi (sivujen linkki) Tapahtuman kuittaaminen on vapaaehtoista, mutta luemme tottakai mielellämme vastauksianne. Kuittaamisen voi suorittaa vastaamalla alla oleviin kysymyksiin.  - Mitkä olivat fiiliksesi ennen lähtöä? Millä tuulella ratsusi oli tallipihassa - oliko se tarmoa täynnä vai herttainen, laiska itsensä?
- Maastoa edeltävänä yönä oli tullut lunta, joka esti laukkasuunnitelmamme sille tarkoitetulla tiellä. Mitä mieltä hevosesi oli hitaammista askellajeista?
- Kulkiessamme pellon vierellä kulkevaa tietä huomaamme naapuruston poikien innostuneen kauniista säästä; pojat ovat päättäneet lähteä rälläämään pellolle moottorikelkoillaan. Moottorikelkat ovat hyvän matkan päässä meistä, mutta erotettavissa - miten hevosesi tähän reagoi?
- Loppumatkasta, kulkiessamme metsän siimeksessä aurattua tietä pitkin, tuuli päättää tehdä kepposet ja lennättää puiden oksilla notkuvat lumet päällemme. Hetki tämän jälkeen saamme jatkaa matkaamme alati yltyvässä lumisateessa. Olitko varautunut tarpeeksi lämpimin vaattein mukaan vai paleltaako hiutaleet? Oliko kaulasi suojattuna vai saitko mukavan kerroksen lunta niskaasi?
- Maistoitko Jennan tekemiä piiraita, mitä mieltä olit niistä? (Jenna kaipaa kovasti palautetta resepteistään!)
Mukana:
Jenna - Riitu
|
|
Moona
Annonymous
yo, just visiting!
|
Post by Moona on Mar 2, 2017 15:43:53 GMT
Moona - Nalle (http://huuruturpa.net/laura/yks/ramona.html) Kuittailen ehdottomasti myöhemmin! |
|
oppinut kävelemään
I've made 23 posts.
I've ♥ 3 posts.
I am .
|
Post by Mila on Mar 5, 2017 16:45:28 GMT
Mila - Arttu
(kuittailen vähä myöhemmin)
|
|
Kioja
Annonymous
yo, just visiting!
|
Post by Kioja on Mar 5, 2017 19:08:52 GMT
Kioja - Manu (http://fargone.suntuubi.com/?cat=76)
Manu nyki kiireisenä ohjia ja pureksi kuolainta stepaten sivuaskelia edestakaisin. Se viuhtoi hännällään, johon olin sitonut punaisen rusetin varmuuden vuoksi. Ruuna hyppäsi tasajalkaa ilmaan ja kiristin ohjia jälleen. Puristin pohkeilla kevyesti ja ohjasin hevosen kävelemään pienellä ympyrällä tallipihan keskellä. Myös muut ratsukot liikkuivat ympäriinsä ja odottivat lähtöä. Joku vielä taisteli kuolaimia hevosensa suuhun.
Puiden oksat notkuivat tykkylumen painosta ja syvä polku kulki lumikinosten halki. Hevoset puhaltelivat kaulat pitkinä ja satulat narisivat. Manu, joka joutui jonon perälle rusettinsa ansiosta, kiskoi yhä ohjia ja törmäili polun reunoihin jättäen rumia kompastelujälkiä koskemattomaan lumeen. Se olisi halunnut juosta, mutta lumen määrä esti sen. Ravissakin se koitti kovasti venyttää askeltaan päästäkseen edellä kulkevan häntään kiinni. Pellon reunassa se keksi kauempana rälläävät moottorikelkat ja siitähän se ilo alkoi. Aluksi se loikkasi vastakkaiseen suuntaan ojan yli pellolle, sitten se yritti parhaansa mukaan päästä minusta eroon, epäonnistuen, ja lopuksi se nousi takajaloilleen pakottaen minut nojaamaan runsaasti eteenpäin. Muutkin hevoset olivat levottomia, mutta yksikään niistä ei lähtenyt Manun mukaan, joten kurinpalautuksen jälkeen sain ruunan takaisin jonoon ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Loppumatkasta tuuli ja lumisade yltyivät. Olin kovin kiitollinen ratsastushameestani, joka piti tuulen ulkopuolella. Takin kaulukseen kertyvät lumihiutaleet paakkuuntuivat kaulahuiviini, hameeni päälle ja Manun harjaan. Säännöllisin väliajoin nyt jo rauhoittunut ruuna ravisti päätään ja lumi sinkoili joka suuntaan.
Hevosautoon päästyään Manu oli selvästi tyytyväinen saadessaan heinäverkon ja porkkanan palasia turpansa eteen. Itse pääsin maistelemaan Jennan uskomattoman hyvää lohipiirasta. Kahvin kera piiras hujahti alas hetkessä ja toisen palan jälkeen aloin pohtia kehtaisinko ottaa vielä kolmannen. Ehkä ottaisin sen ja sitten riittäisi. Ehkä.
|
|
oppinut kävelemään
I've made 23 posts.
I've ♥ 3 posts.
I am .
|
Post by Mila on Mar 10, 2017 8:59:58 GMT
Oli mukava päästä pitkästä aikaa porukassa maastoilemaan. Olimme Artun kanssa niin keskittyneitä noihin kisoihin treenaamiseen, että maastolenkit olivat jääneet hävettävän vähälle ja jos olimme käyneet koluamassa polkuja, emme olleet siellä viihtyneet kauan.
Arttu tuntui olevan vähän hämillään, kun teimme lähtöä. Jennan vetämälle maastolenkille kun oli lähdössä muutama aivan outo naamakin, joten oria vähän hämmästytti uudet kasvot ja turvat. Mutta onneksi luonteensa puolesta se ei mitään "Mä olen pomo! Uudet kuuseen!"-kohtausta saanut, vaan tuijotteli muita hevosia turpakärvät väpättäen ja hörähdellen.
Matka jatkui tarpoen tuoreessa lumessa. Artulla olisi virtaa ollut vaikka muille jakaa, mutta olosuhteiden pakosta ei nyt päästy lujempaa kulkemaan. Normaalisti paikassa, missä päästelimme enimmät höyryt laukan avulla pois, ei tällä kertaa pystynyt laukkaamaan, mikä vähän Arttua tuntui ärsyttävän. Se kun oli nostamassa laukkaa heti, kun kyseinen laukkapätkä näkyi horisontissa.
Maastolenkki sujui hienosti. Pellolla päristelevät moottorikelkat eivät Artussa kummempaa reaktiota saanut aikaan. Vähän se niitä kyttäili korvat pystyssä, muttei ollut lähdössä pää viidentenä jalkana karkuun näitä kovaäänisiä menopelejä. Kiojan Manu sai hepulit kelkoista, jonka takia hetkellinen sekasorto vallitsi meidän joukkiossa, mutta Arttua ei ponin hepulit kiinnostanut.
"Kääk!" joku kiljahti, kun kuusen oksilta tipahti nuoskalumet ratsastajan niskaan ja naurahdin vähän vahingoniloisesti tälle reppanalle. Minua ei tuuli ja yltyvä lumisade haitannut, sillä vilukissanakin tunnettuna olin vuorannut itseni lämpimään vaatekerrokseen eikä minun naamastakaan näkynyt muuta kuin nenä sekä silmät. Odotin jo kesää, sillä silloin saisin vaikka ratsastaa ilman rihmankiertämää jos siltä tuntui. Tosin mahdollista yleisöä ajatellen, en harrastanut nakuratsastusta. En halunnut joutua korvaamaan henkisistä kärsimyksistä johtuvia traumoja.
Tallilla hoidin Artun huolellisesti ennen kuin syöksyin maha kurnien Jennan leipomusten ääreen. Olinkin jo Jennan leipomuksiin tallilla ollessani tottunut ja tiesin, ettei ne nyt niiiiiiin kamalalta maistuisi. Kinkkupiirakkaa tosin maistoin ihan kohteliaisuudesta, jonka jälkeen siirryin lohipiiraiden kimppuun. Niiiiiiiiiiin hyvää.
|
|
